Meillä täällä Pohjolassa on, ainakin vielä, selkeästi neljä eri vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi. Valitettavasti emme tiedä kuinka paljon ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan säähän: lyheneekö talvi, katoaako kenties kokonaan kunnon pakkasjaksot lumihankineen ja vastaavasti läkähdymmekö kesäisin ennätyshelteisiin..
Jokaisella meistä on varmasti jonkinlainen mielipide siitä, mikä vuodenaika on se kaikkein paras. Kysyin asiasta 20-vuotiailta kaksospojiltani ja vastaus oli molemmilla: ”tietenkin talvi!” Molemmat rakastavat hiihtämistä ja talvella on joulu ja uusi vuosi, siinä joitakin heidän perustelujaan.
Itse olen ”kesä-ihminen” henkeen ja vereen. Syksy ja talvi tuntuvat loputtoman pitkille, pimeys tuntuu ajoittain niin ahdistavalta, että tekisi mieli painua talviunille ja herätä vasta kevään korvalla. Kevät tuo valon ja etenkin alkukesä on luonnossa vihlaisevan kirkas ja kaunis. Suomalaisilla kasveilla ja puilla on kiire kukkia ja kasvaa - suven suloisuus, lämpö ja valo hiipuvat pohjoisessa nopeaan.
Toiset odottavat syksyä, sen pimeneviä iltoja ja tunnelmaa. Elämäntahti tuntuu hidastuvan ja rauhoittuvan kesän huumasta ja voi käpertyä sohvan nurkkaan sekä sytyttää kynttilän.
Oli lempivuodenaika mikä tahansa, saamme olla onnellisia, että meillä on vuodenajat. Uskon, että tämä itselle niin tärkeä kesä ei tuntuisi samalta, jos sitä jatkuisi vuoden ympäri. Tai mistäs sitä tietää…